Get all 6 Kallomäki releases available on Bandcamp and save 25%.
Includes unlimited streaming via the free Bandcamp app, plus high-quality downloads of Huunpurema, Surman Istuimet, Kalman Lintu, Tyrty veri, seiso!, Uuden Kuun Aika I&II, and Roka Ukri.
1. |
Ukrijuhla
04:00
|
|||
Kutsumme sinua oi taivahan lintu
Oljille syntynyt, jouhiin kuollut
Uhrimme kuule, vapauta varjosi
Laskeudu luoksemme, vuoksesi kuolemme
Se sielusi vie ja mielesi murtaa
Rakkaasi raiskaa ja lapsesi surmaa
Varjoissa elit, varjoksi päädyit
Orihisi jouhiin sinut hirtettiin
Ruumiisi palaessa väkesi edessä
Vannoimme valan ikuisen
Oi herramme Roka, tämä lapsi ota
Palaa jo luoksemme Jouhien Herra!
Nouse ja hallitse!
Valitse, tuomitse!
|
||||
2. |
||||
Oljille syntynyt jouhien herra
Ruoskittu, hirtetty, äpäränä poltettu
Laskeutuu taivaalta sielusi vieden
Hallitse, tuomitse, oi Roka Ukri!
Kurjuuden kasvot hän kantaa
(kun) Hailakan sadon isä hälle antaa
Tarttuen riivattuun soittimeen puiseen
Sormehet verillä virsiänsä veisaa
Hartaasti seuraava lammasten lauma
Valitsee ja uhraa vuoksesi hauraan
Uhrimme kuule ja kutsuumme vastaa!
Hallitse! Tuomitse!
Oi Roka Ukri!
Varjoissa elit ja varjossa kuolit
Riipien, hiipien lapset nuo valitsit
Uhrimme kuule ja kutsuumme vastaa
Hallitse, tuomitse, oi Roka Ukri
|
||||
3. |
||||
Kynnä kaskinen pelto
kivi väännä kiven päältä
laske lepoon leivän alku
siemen sirkuinen elämän.
Joutui oras vihriäinen
hento pää heinän varren
nousi yöllä uhman henki
halla haitoin sivalsi.
Laihaks joutui kasken tähkä
kylmän kesän kastelema
hyisen syksyn hyväilemä
keväisen jyvän muisto.
Piiskaa kansaa metsäläisten
iskee itkee nahkavitsa
maahan painaa hallanmailla
Ukrin vihan ruoska
Vilu lapsen suukkosessa
piltin pienen itkiessä
Nälän terän iskiessä
sortuva sielun mieli.
Emo, äijö surkiessa
pahan kanssa painiessa
armoako vaiko surmaa
nälän matka tuville tuonen.
|
||||
4. |
Suruton Saattaja
04:40
|
|||
Vettä viistää valkolintu
sielun suruton saattaja
Tuonen takaa taipaleilta
sylistä synkän veen
Siellä siintää aamunkoite
uusi huomen huoletonna
siellä soittaa sielunlintu
heläjää hengen laulu
Kaikuu käen kukunnassa
pääskyn kielen kirskuessa
sielunlinnun soutaessa
rannalla tumman veen
Tuonne Tuonen tuville
taakse tuulten taivahisten
lekotellen levon luokse
lohtuun Alisen maan.
Kaikuu käen kukunnassa
pääskyn kielen kirskumassa
|
||||
5. |
||||
Askel ajastaikaa, aamun koin en iltaa näe
Madot kehdon musertaa
Kasvot kohti kalmaa, kuoleman koin ja sen valtaa
Madot kehdon musertaa
|
||||
6. |
Kuoleman Renki
02:48
|
|||
Ruumis kuihtui ravisten
mieli mustemmaksi muuttui
Elämäni taipaletta
tasan tarkkaan mittailin
kuljin kuni aallon matkaa
polun viitattoman valitsin.
En ollut vailla suuntaa
suunta oli aina eteenpäin
jos askel veikin harhaan
jatkoin matkaa pystyin päin.
En matkaan seuraa saanut
pidempää matkaa kulkemaan
kukaan joka olisi tainnut
matkaa kanssain taittamaan.
Korpeen maan hiljaisen
mis´ lapsosen tietä ei näy
Kuljin ma kuoleman peltoja pitkin,
kuolema kynti ja minä itse itkin.
"Tule mies rengiksi!" kuolema huusi -
"Saat palan peltoa ja laudanpäätä kuusi".
Hah, otinpa taas kerran
pestin uuden vastaan
tiesin saan oltta ja leivän
vasten aikaani ainoastaan.
Kuljin ma kuoleman peltoja pitkin,
kuolema kynti ja minä itse itkin.
"Tule mies rengiksi!" kuolema huusi -
"Saat palan peltoa ja laudanpäätä kuusi".
|
||||
7. |
Kaiho
01:11
|
|||
8. |
||||
Päiväni pelossa
Vavahdellen tuulessa
Hetkeen kunnes tajuan
Että kerran katoan
Kunnes katoan
Kunnes katoan
Helevetin porteilla taikka taivahan
Seiso ei meistä koskaan kukahan
Elämme kerran, se kerta ratkaisee
Erehtyen joskus mut parahaani teen
Helevetin porteilla taikka taivahan
Seiso ei meistä koskaan kukahan
Elämme kerran, se kerta ratkaisee
Erehtyen joskus mut parahaani teen
Kunnes katoan
Kuun kehrääjä
Auringosta ammentava
Luodako itse liekki
Vaiko paistatella muiden valossa
Helevetin porteilla taikka taivahan
Seiso ei meistä koskaan kukahan
Kunhan katoan
Helevetin porteilla taikka taivahan
Seiso ei meistä koskaan kukahan
Elämme kerran, se kerta ratkaisee
Erehtyen joskus mut parahaani teen
Helevetin porteilla taikka taivahan
Seiso ei meistä koskaan kukahan
Elämme kerran, se kerta ratkaisee
Erehtyen joskus mut parahaani teen
Kunnes katoan
(Elää
vai esittää
Elää
Vai pelätä
Liikaa
Vai liian vähän
Elää
Vai esittää)
|
||||
9. |
||||
Kanna minut kauas
maahan tuntemattomaan,
minne sairauden koura ei yltää saa.
Esiäitien oven taa
minut uneen tuudita,
laske portaille, soita kelloa.
Kerran tuulen tunsin,
kerran rauhaa kuuntelin
Sinne paikalle aina halunnut palata takaisin.
(Muistatko, kun kerroin:)
"Tänne minä tulen kuolemaan.
Täällä haluan loppuni kohdata,
sukeltaa edessä aukeavaan maisemaan
ja suudella lohduttomuutta."
Kulje vierelläin,
kunnes varjot vaihtuvat,
kunnes kuolema kasvonsa paljastaa.
Vakain askelin saata
pyhän virran rantaan.
Pitele vielä, jos lautta ei kannakaan.
"Tänne minä tulen kuolemaan.
Täällä haluan loppuni kohdata,
sukeltaa edessä aukeavaan maisemaan
ja suudella lohduttomuutta." :,:
Vielä linnut laulavat,
vielä kevät koittaa.
Vielä puihin puhkeaa
uudet silmut, ja sydän sulaa.
Aarnimetsän maisemaan
ikiaikaisille
vielä kerran laulat sen,
minkä kuulit jo kauan sitten.
|
||||
10. |
Kalmankehto
04:23
|
|||
Pimeän pirtin sylissä
alla kurjan kurkihirren
vieno itku ilotonna
sanaton kehdon laulu.
Keinutellen kehdon jalkaa
heilutellen ajast'aikaa
valvotellen yön ja päivän
helpotellen nälän häivän.
Kaksi kuuta kasvatteli
äiti lasta lauletteli
ehtyi lähde emon rinnan
loppui maito makeainen.
Synkän tuvan lattialla
seinien savuisten sisällä
hiipui hiljaa ilon liekki
kaikkosi kaunis mieli.
Kehtoon koski kalman koura
kylmä käsi keinutteli
Uneen iki-ihanaiseen
piltin pienoisen tuuditti.
Lehtoon laske laiha lapsi
hento niin kuin heinänvarsi
Mustaan multaan nukkumahan
Lepohon lohdun helman.
Siellä lepää levotonna,
parku raikaa rauhatonna.
Äiti kutsuu auta tuota,
Roka Ukri! Tämä lapsi ota!
|
||||
11. |
||||
astut jäistä polkua
joka kulkee läpi pellon
pellon jossa vilja seisoo
kuolleena, pystyyn jäätyneenä
kulkiessas et katsettas nosta
tuijotat maata kuuran peittämää
huurruttamaa kylmänhengen
roudantuojan, toivonviejän, hallan
antaa kylmän, laskee varjon
saa taittaa kylmää sadokseen
vaikka aika on jo pysähtynyt
ei viimeinenkään armoa saa
halla kietoo syleilyynsä
hyväilee ihoa, lihaa, luita
antaa kylmän, antaa varjon
pakkaslinnun hennon laulun
jääkristallin kylmän kaiun
tuudittaa sun hankeen nukkumaan
jää virtaa läpi ruumiin
halla murtaa sielun
pakkaslinnun hennon laulun
vaientaa kuin tyhjän kaiun
antaa kylmän, antaa kauhun
vie kaiken toivon tullessaan
|
Kallomäki Finland
Pagan cult myth, mix of pagan metal and dark folk. The music is led by the electric jouhikko (bowed lyre).
Started by Tero Kalliomäki (Uinuos, Embassy of Silence, Saattue & ex-Yearning).
Streaming and Download help
If you like Kallomäki, you may also like:
Bandcamp Daily your guide to the world of Bandcamp